Jack Honest Saturday Post

Tintin in Tehran

 Luin poikasena Suomalaisen kirjakerhon julkaiseman Laslo Havasin “Miksipä ei, mein Führer” ja olen siitä asti seurannut mielenkiinnolla tapahtumia Teheranissa. Presidentinvaalien jälkeen siellä näyttää kiehuvan taas: Tuhannet vastustavat vaalitulosta Teheranissa! Toivottavasti Obaman CIA osaa nyt asiansa.

THE SLEEPING CONGREGATION. From Hogarth’s Engraving.

Huominen näyttää kuinka eurooppalaisia olemme. Edellisiä vaaleja korkeampi äänestysprosentti osoittaisi, että olemme edistyneet kansainvälisessä vastuullisuudessa.

Vladimir Lebedev – Punainen henki etenee Euroopassa. 1921

Tässä kohta on EU-vaalit. Mitä olen kampanjointia seurannut täällä kotimaassa, niin esillä näyttää olevan kansallisen edun puolustaminen. Siis mitä? Epäilläänkö nyt, että Euroopassa yleensä ei suomalaisista välitetä kun kansalaisten oikeuksia määritellään. Olemmeko niin erilaisia ihmisiin verrattuna, että Euroopan parlamenttiin pitää lähteä suomalaisuutta puolustamaan? Aika ylimielistä sanoisin, toisaalta taas, jos lähtisimme Eurooppaan suomalaista inhimillisyyttä kertomaan ja sitä maanosaan jakamaan, niin silloinhan me vasta ylimielisiä olisimme.

Euroopan tekijöitä ei kansallisilla listoilla näytä olevan. Siksi valitsen veren ja mielen yllyttämänä numeron 69.

José Guadalupe Posada (1852–1913) – A Revolutionary’s Farewell

 Kaiken valon, lämmön, kasvun, lupauksenja lemmen lisäksi kevät on myös haikeaa päättymysten aikaa. Minun maailmassani vuosi vaihtuu kesän alkaessa. Työssä moni asiakas ja kolleega tekee lähtöä. Kesän jälkeen en heitä enää näe. Tänä talvena nuorempi tytär valmistui ja aloitti aikuisen elämänsä. Vanhempi tytär taas suorittaa paraikaa asepalveluksensa viimeisiä päiviä. Äskettäin rakas nettiystävä alkoi mullittelemaan. Kesällä siis pitäisi perustaa uusi elämä taas vuodeksi eteenpäin. Nyt on aika hyvästellä entinen. Kesä on matka syksyyn.

For you are beautiful, I have loved you dearly
More dearly than the spoken word can tell
For you are beautiful, I have loved you dearly
More dearly than the spoken word can tell

I’ve heard there’s a wicked war a-blazing
And the taste of war I know so very well
Even now I see the foreign flag a-raising
Their guns on fire as we sail into hell
I have no fear of death, it brings no sorrow
But how bitter will be this last farewell

For you are beautiful, I have loved you dearly
More dearly than the spoken word can tell
For you are beautiful, I have loved you dearly
More dearly than the spoken word can tell

Though death and darkness gather all about me
My ship be torn apart upon the seas
I shall smell again the fragrance of these islands
In the heaving waves that brought me once to thee
And should I return home safe again to England
I shall watch the English mist roll through the Dell

For you are beautiful, I have loved you dearly
More dearly than the spoken word can tell
For you are beautiful, I have loved you dearly
More dearly than the spoken word can tell

Thomas Charles Leighton – A still life including a copper and brass flagon, bread, butter, an apple and wine

Vartista luin uutisen: Koululaisilta vietiin voi leivän päältä. Ressun peruskoulun oppilaat olivat voidelleet leipiään niin kurittomasti, että Palmian pedagogit ottivat voin päiväksi pois. Ruokalan seinälle teipattiin lappu:

KEHOITUKSISTA HUOLIMATTA LEIVÄN VOITELU OMALLA PAIKALLA EI ONNISTUNUT. TÄSTÄ SEURAUKSENA RASVAA ON TARJOLLA SEURAAVAN KERRAN TORSTAINA 14.05.2009

THE BREAD BUTTERING AT YOUR OWN SEAT DIDN’T WORKED SO BECAUSE OF THIS THE BUTTER WILL BE SERVED NEXT TIME ON THURSDAY 14.05.2009

Mistähän tässä nyt oli kysymys? Siitäkö, etteivät kodit ole onnistuneet kasvatustehtävässään ja siitä, että opettajat OAJ:n määräyksestä katsovat työkseen vain luokkahuonedidaktiikan? Hienoa tietysti on, että edes joku yrittää kasvattaa lapsia vaikka se joku olisikin ulkoistetun ja kilpailutetun oppilashuollon prekaaritäti. Minä en kerta kaikkiaan käsitä, miksi koululaisten ei anneta ottaa leipäannostaan levitenappeineen tarjottimelleen tiskiltä. Tuskin he sitten lentelisivät ympäri nurkkia leipiä voidellakseen. Tulee tästä ihan kalabaliikki mieleen.

Paul Regnard, Les maladies épidémiques de l’esprit: sorcellerie magnétisme, morphisme, délire des grandeurs.

Minun on heti huomautettava, että pidän psykodynaamista koulukuntaa huvittavana. En tarkoita sanoa tätä pilkallisesti. Korostan termin ‘huvittava’ viihteellistä arvoa ja aina viihteestä oppii jotain semminkin, jos se on jossain määrin tieteellistä. Mainitun koulukunnan suurimmat pulmat ovat teorianmuodostuksessa ja tutkimuksessa, mutta sitä suurempia ovat selittämättömät ansiot terapeuttisissa tuloksissa ja julkaistujen analyysien kiehtovuudessa. Olen Bruno Bettelheimin ‘Satujen lumous’ suuri fani. Tykkään myös Joseph Campbellin kirjasta ‘Sankarin tuhannet kasvot’.

Freud oli nuoressa neuvostopsykologiassa kovassa huudossa, mutta muuan gruusialaisessa pappisseminaarissa siinnyt kumouksellinen ajattelija vaati neuvostotieteeltä tuloksia ja niitä saatiinkin ensin Pavlovilta ja sitten Lysenkolta. Historiallisen materialismin välttämättömyydellä neuvostopsykologiasta, mistäs muualta, nousi esiin toistaiseksi ohittamaton psykologian troika: Lurija, Leontjev ja Vygotski.

Hysteria tulee kreikan sanasta kohtu ja sitä pidettiin belle époquen aikaan naistentautina: ”Kunnon hysteerinen nainen on aina viettelevä”. Arkikielessä hysterialla tarkoitetaan nykyään jatkuvaa kiihtynyttä mielentilaa, joka näyttää seuraavan esimerkiksi “maahanmuuttomuuttokriittisyydestä”, kommunismin ja naisvallan pelosta sekä lasinsirpaleiden ruokaan sekoittumisesta yms. Joukkopakkoajatuksina nämä tietysti haittaavat kansalaisten toimintakykyä ja sitä myöten myös demokratiaa, jolloin haave politeiasta etääntyy.

Koska luen psykodynaamisen koulukunnan tekstejä niin kuin piru raamattua, niin en nyt mainitse lähdettä, josta väännän esiin lyhyen ohjeen pahimmillaan jopa masennukseen johtavan hysteerisen ajattelun itsehoitamiseksi. Avainsana on tietysti reflektio, johon fiksu ihminen kykenee: On kysymys tunneälystä, siis metakognitiosta: Hyvä psyykkinen ja sosiaalinen selviytyminen edellyttää taitoja tunnistaa ja säädellä omia ajatuksia, tunteita sekä haluja ja nähdä niitä myös muissa ihmisissä.

Ahdistavien ajatusten murehtiminen ja märehtiminen johtaa siihen, että kuvitellusta uhasta tulee niin henkilökohtainen,  että psyykkinen sekä sosiaalinen toimintakyky alenee. Näin sitten maladaptiivinen “tieto” vahvistuu ja oma elämä menee pilalle. Tästä selviää helposti ajattelemalla omaa ajatteluaan: Jos joku ajatus ärsyttää, niin pitää pureutua siihen ärsytykseen, joka oikeasti onkin vain oman mielen tuotetta. Suuntaamalla reflektiivisen ajattelunsa tarkkuutta tieto uusiutuu ja elämälleen saa uuden vapauttavamman linjan.

Helppoa kuin mikä, vaikka se vaatii vähän sivistystä.