Taistolaislaulut?
Iines kirjoitti vanhoillisuudesta näin:
No jos ajatellaan, että konservatismi tarkoittaa vanhoillista, uudistuksia vierovaa, vallitsevien olojen kannattajaa, niin konservatiiveja löytyy joka puolueesta, kommunisteista, vihreistä, perussuomalaisista. Mitä puoluesidonnaisempi henkilö on, sitä konservatiivisemmin ja sokeammin hän kannattaa kirjattuja oppeja, vaikka maailma ympärillä sanoisi mitä tahansa muuta. Erikoisen paljon puusilmäisiä konservatiiveja löytyy mielestäni kommunisteista, joista moni laulaa vielä taistolaisia lauluja.
Minun piti oikein ryhtyä pohtimaan, mitä taistolaiset laulut sitten ovat. Tyoväenlauluja ne eivät vissiin ole, sillä noitahan hoilaavat demaritkin. Ehkäpä iines tarkoittaa poliittisen laululiikkeen lauluja? Oli miten oli, niin en osannut itse luoda muuta käsitystä kuin että taistolaislaulut ovat rienaten laulettuja virsiä.
Elämme loputonta nykyaikaa, jossa käsitteet värien hiipuessa vaihtuvat mustavalkoisiksi julisteiksi ja sitten niiden negatiiveiksi. Puhua saa mitä sylki suuhun tuo, kirjoittaa mitä kynästä lähtee ja vastuu jää lukijalle. Nyt luotetaan mentaliteettiin sulkemalla historia ulos.
Minä kuitenkin laulan!
Eikun tämä on paras!
http://www.youtube.com/watch?v=H_qDHs_-Hyw
PS Oikeastaan käytin tuota ilmaisuani metaforana taistolaisjargonille, en viitannut sillä oikeisiin lauluihin, jotka ovat monesti varsin kauniita.
iines
19.04.2009 at 06:48
Minusta “taistolaisuus” oli yhteiskunnallisesti sen verran marginaalinen ilmiö, etten oikein ymmärrä sen demonisoimista.
Jack Honest
19.04.2009 at 13:17
No näin on kuitenkin yleisesti päässyt käymään, enkä tiedä, onko se kovin paha asia – minua se lähinnä huvittaa.
Taistolaisuudesta on tullut kaiken ns. vasemmistoradikalismin metafora, ja minäkin sain aikoinani sen leiman otsaani, vaikken tainnut edes tarkkaan tuntea ismin vivahteita.
iines
20.04.2009 at 07:45