Arkisto kohteelle huhtikuu 2009
Julistus ja vetoomus
- Durban Review Conference – Geneva 2009
Olen ollut turhaan huolissani siitä, että ulkomaalaisvastaisuus olisi nousussa. Juha Mäki-Ketelä, Jussi Halla-ahon valitsijayhdistyksen vaaliasiamies, on ilmottanut olevansa ehdokkaansa kanssa valmis allekirjoittamaan eduskuntapuolueiden puheenjohtajien rasismin vastaisen vetoomuksen. Timo Soini ei sitä allekirjoittanut vaan ilmotti, että vetoomus on Halla-aho-vastainen. Hän pitää myös Jussi Halla-ahon valitsijayhdistystä Perussuomalais-vastaisena. Hassua, eiks je?
Tätä kirjoittaessani ei muuten vielä ole varmaa suostuuko tohtori Viha* Mäki-Ketelän** ehdokkaaksi. Häntä on kuulemma kosiskeltu peräti kolmen rekisteröidyn puolueen toimesta ehdokkaaksi EU-vaaleihin. Joka tapauksessa lienee selvää, että herrat ovat valmiit hyväksymään myös Geneven rasismin vastaisen julistuksen vaikka siinä onkin kohta 68:
Expresses its concern over the rise in recent years of acts of incitement to hatred, which have targeted and severely affected racial and religious communities and persons belonging to racial and religious minorities, whether involving the use of print, audio-visual or electronic media or any other means, and emanating from a variety of sources;
Niinpä niin. Uskon tietysti miesten sanaan vaikka heitä ei päästettäisikään panemaan eskonpuumerkkiään papereihin ja vaikka Halla-aho onkin saanut syytteen kiihotuksesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Valitettavaa toki on, että kaupunginvaltuutettu Halla-ahon toiminnasta varsinaisella poliittisella kentällä ei ole vielä dokumenttia. Ikävä pitkittynyt nuhakuume esti häntä osallistumasta Helsingin kaupunginvaltuuston kokoukseen, jossa päätettiin valtuustostrategiasta, joka koskee myös metropolin maahanmuuttopolitiikkaa. Harmillista totta tosiaan, sillä maahanmuuttokriitikkona ja monikulturismin vastustajana Halla-aholla olisi ollut siellä mahdollisuus avata suunsa ja kirjotuttaa ajatuksensa kaupungin historiaan. Onneksi Jussi parani Turun asemessuille, vai paraniko, en tiedä.
Kaiken kaikkiaan voimme olla tyytyväisiä siitä, että tulevissa EU-vaaleissa ei lietsota vihaa vaan pyritään rakentamaan parempaa maailmaa ihmisille. Suomi siis ottaa tulevaisuudessa edelleenkin vastaan pakolaisia kaikkialta maailmasta uskontoon tahi ihonväriin katsomatta niin kuin velvollisuutemme kansainvälisessä yhteisössä on. Globaaleina Hommaforumin moderaattoreina Mäki-Ketelä ja Halla-aho varmaankin tästä lähin poistavat pahimpien skribenttien tekstit keskustelualueellaan.
*Huomattakoon, että tohtori Viha on halla-aholaisten hellittelynimi Mestarilleen. Jussi muuten itse suivaantui siitä, että häntä nimiteltiin rotutohtoriksi.
Asiaan sopiva taidepläjäys:
- Gustave Boulanger – The Slave Market
Sightseeing Helsinki 20090423
Taistolaislaulut?
Iines kirjoitti vanhoillisuudesta näin:
No jos ajatellaan, että konservatismi tarkoittaa vanhoillista, uudistuksia vierovaa, vallitsevien olojen kannattajaa, niin konservatiiveja löytyy joka puolueesta, kommunisteista, vihreistä, perussuomalaisista. Mitä puoluesidonnaisempi henkilö on, sitä konservatiivisemmin ja sokeammin hän kannattaa kirjattuja oppeja, vaikka maailma ympärillä sanoisi mitä tahansa muuta. Erikoisen paljon puusilmäisiä konservatiiveja löytyy mielestäni kommunisteista, joista moni laulaa vielä taistolaisia lauluja.
Minun piti oikein ryhtyä pohtimaan, mitä taistolaiset laulut sitten ovat. Tyoväenlauluja ne eivät vissiin ole, sillä noitahan hoilaavat demaritkin. Ehkäpä iines tarkoittaa poliittisen laululiikkeen lauluja? Oli miten oli, niin en osannut itse luoda muuta käsitystä kuin että taistolaislaulut ovat rienaten laulettuja virsiä.
Elämme loputonta nykyaikaa, jossa käsitteet värien hiipuessa vaihtuvat mustavalkoisiksi julisteiksi ja sitten niiden negatiiveiksi. Puhua saa mitä sylki suuhun tuo, kirjoittaa mitä kynästä lähtee ja vastuu jää lukijalle. Nyt luotetaan mentaliteettiin sulkemalla historia ulos.
Minä kuitenkin laulan!
It’s Spring Again!
Nytpä tahdon olla ma…
- Martta Wendelin – Portti
…pienen mökin laittaja.
Taidan olla aika suomalainen, koskapa haaveilen kesämökistä. Itäsuomalainen jopa, koska tahtoisin laittaa sen itäiseen Järvi-Suomeen mieluusti luoteeseen viettävälle rantatontille, jotta voisin nauttia auringonlaskuista järvimaisemassa.
Luulen, että kaipuuni on iskostunut minuun kansakoulun aapisesta. Suomi oli silloin vielä täysin maatalousvaltainen yhteiskunta, jossa työhevosiakin oli enemmän kuin traktoreita. Lukemaan opettelevalle kaupunkilaispojalle aapisen malliperheen koti ja pihapiiri oli viehättävän vieras ja puhtoinen.
Minun mökkiini käytäisiin pienen kuistin läpi konttuuriin, josta pääsee ovien kautta vasemmalle kammariin ja oikealle tupaan. Konttuurista voi nousta tikkaita pitkin kammarin päälle parvelle. Konttuuriin sijoittaisin jääkaapin ja pakastimen; sellaisia malleja, joiden ovet piilottavat tekniikan. Tokihan mökkiini tulisi sähkö vaan ei valon taikka lämmön vuoksi. Konttuurissa olisivat myös kaapit ja naulakot ulkovaatteita varten. Tupa olisi korkea orsineen ja sitä hallitsisi suunnittelemani leivinuuniliesitakkakehitelmä, joka lämmön lisäksi antaisi kuumaa vettä ja sallisi pizzanpaiston. Liesirenkaita poistamalla pääsisi wokkaamaan. Keittotason perällä olisi sija avotulelle. Kaapistossa pesualtaiden, joista vesi juoksisi vain pois, yllä olisi piilotettuna mikroaaltouuni. Tuvassa olisi tietenkin iso pirttipöytä. Mökin eteläpäätyyn kammarin ikkunan alle istuttaisin juhannusruusua ja pohjoispäätyyn valkoisia pihasyreenejä. Hirsimökki maalattaisiin punamullalla ja puitteet valkoisella öljymaalilla. Katto olisi mustaa tiiltä ja savupiiput punaista.
Mökkiä vastapäätä pihan toiselle puolelle laittaisin pariaitan. Siinä olisi alakerrassa kaksi vierashuonetta, joihin kyllä tulisi sähkölämmitys. Yläkerta olisi varattu varttuvalle nuorisolle, jota siunaantuu historiallisella välttämättömyydellä. Aitan hirret kyllästäisin tumman harmaaksi ja katolle levittäisin vihreän kattohuovan. Portaisiin, kaiteisiin, oviin ja puitteisiin jättäisin puun oman värin. Aitan kulmalla kasvaisi tuomi.
Rantaan tai mahdollisimman lähelle rantaa rakentaisin perhesaunan. Siinä olisi tilava löylyhuone, jonka lauteilla voisi lämmitellä ja penkillä peseytyä. Saunakammarissa olisi pieni avotakka ja sieltä pääsisi saunan ylisille nuokkumaan. Saunan maalaisin noenmustaksi. Laituri olisi sellainen kevyt parin lankun levyinen, joka johdattaisi kaislikon läpi uimaveteen. Laiturin kainalossa olisi paikka soutuveneelle.
Mökistä ja pariaitasta eteläsuuntaan laittaisin piharakennuksen, jossa olisivat verstas, liiteri ja puucee. Se saisi olla saman värinen kuin aitta. Verstaassa pitäisin perinteisiä puutyökaluja ja höyläpenkkiä, mutta siellä saisi olla myös sähköt moderneillemmille työkaluille. Piharakennuksen takana olisi tunkio, ei kun siis komposti.
Tykkäisin kovasti kaivosta keskellä pihaa, mutta nykyään muun kuin pulloveden juominen epäilyttää vaikka kuinka oltaisiin Saimaan rannalla. Rantaan mentäessä pihalla olisi yksinkertainen kesäkeittiö tai oikemminkin nuotiopaikka, jossa voisi paahtaa tikkupullaa, paistaa makkaraa ja lettuja sekä savustaa kalaa. Joku semmoinen hirsistä veistetty pöytäkin olisi kiva.
Mitä sitten tuolla tekisin? Nauttisin kesästä ja talvesta, keväästä ja syksystä. Saunoisin kunnolla. Odottelisin vieraita. Onkisin ahvenia. Nikkaroisin tarvekaluja, ehkä hitsailisin jotain myös. Kulkisin metsissä, jäillä ja järvillä kameran kanssa. Surffailisin netissä ja kyllästyttyäni siihen rakentaisin perisuomalaiseen tapaan kiviaitaa ja siihen portin. Autolla ei pihalle pääsisi. Voisin myös kaivaa maakellarin hilloille, mehuille ja säilösienille.
Siin’ on kaikki toivehein,
joista laulun tän mä tein.
Good Friday 2009
Wet Willow Catkins
Virpana, varpana, sutjana, putjana, niivis, naavis, natserpoo. Sulle vitsa, mulle palkka!
